Tykkään otsikoista ja jaksan luottaa että muutkin tykkäävät. Jokainen löyhästi, laiskasti tai mielikuvituksettomasti valittu lehtijutun otsikko tai laulun/kirjan/elokuvan nimi on pieni mutta kirvelevä pettymys. Ja hyvät ovat kuin saisi tekstiviestin Remulta.
Kerran teininä kaverini nauhoitti minulle syntymäpäivälahjaksi J.Karjalaisen kokoelmakasetin ja keksi biiseille nimet päästään. Lopputulos putosi suoraan keskelle ns. huumorintajuani, jaksan vieläkin hykerrellä vaikka en muista enää kuin yhden nimen, "Teron pää on kipeä".
Bloginkirjoittamisessa ehkä jopa kaikkein kivointa on otsikointi. Joka kerta saa keksiä uuden otsikon! Tähän blogiin näyttää tulevan tuommöisiä otetaan yksi aika pitkä assosiaatiohyppy asiasta poispäin ja sitten otetaan vielä toinen hieman erikoiseen suuntaan -tyyppisiä otsikoita. Okei, yritän myös olla nokkela.
Ainoa kerta, kun opettaja-oppilassuhde on kohdallani, krhm, retkahtanut siviilielämän puolelle, sai muuten alkunsa otsikoista. Oppimispäiväkirjan otsikoista.
Piti vielä aloittaa tähän otsikkopankki pahan päivän varalle, mutta aika loppui ja ylittyikin yrittäessäni muotoilla tuota edellisen kappaleen asiaa sopivan epämääräiseksi ja silti suunnattomasti uteliaisuutta herättäväksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Remulta olisi upeaa löytää valikoima helmiä. Mieleen tulee yksi ilmaisu, jota olen riistoviljellyt.
Muinaisessa Ganes-dokussa kerrattiin Get Onin menestystä European Pop Juryssa. Bändi oli keikalla, mutta takahuoneeseen oli joku tullut vaahtoamaan, että Get On voittanut sen radiokisan.
Remu kertoi ihmetelleensä mikä hiihtäjä sinne puskee selvittämään ihan viistopäisiä ja sanoi tokaisseensa käsin viittoillen:
"No niin, hupene siitä."
En tiä mikä siinä niin nappaa, mulle se oli ylittämätön. Vähän kuin "Be missing" suomeksi.
Jotenkin ihanasti sanottu.
Lähetä kommentti