sunnuntai 3. helmikuuta 2008

Ja sitten pannaan pakastepussi peukaloon

Ryhdyn kohta pesukonehuovuttamaan ensi kertaa elämässäni. Toisin kuin Turussa väitetään, huovuttajan itsensä ei tarvitse pesukoneeseen mennä, muuta en hommasta sitten tiedäkään. Olen kyllä tutkinut ohjeita verkosta. Jokainen uusi tiedonmuru tuntuu lisäävän aiheen mystisyyttä eksponentiaalisesti. Odotan lopputulosta todella kiinnostuneena.

Tässä merkinnässä ei kyllä ole yhtään mitään järkeä. Luulin että käsityöblogeihin kirjoitetaan siitä, mitä on tehty tai mitä ehkä ollaan tekemässä, mutta että mitä aiotaan kohta tehdä, jos jaksetaan nousta sohvalta? Huhhuh.

Muistan, kuinka Englannissa sisäoppilaitoksessa yksi poika lainasi toiselta vihreää villapaitaa ja pani sen käytön jälkeen pesukoneeseen, josta se tietenkin tuli ulos koosta L kokoon 80 cm pienentyneenä. Nyt vasta ymmärrän, että tapahtui pesukonehuovutus.

--

JATKO-OSA: Huovutus onnistui vähän liiankin hyvin. Lopputulos (jonka luonne on lahja ja olemus siksi salaisuus, ja sitä paitsi kamera on rikki) näyttää siltä kuin se olisi ostettu jostakin kesäfestivaalin hippikrääsäkojusta. Mutta huopunut se eittämättä on.

Ei kommentteja: