tiistai 29. tammikuuta 2008
Sitä minkä hukkasimme kaipaamme aina
Tiedättekö sen tunteen, kun joku ihminen tuntuu tulevan vastaan ihan liian usein ja omituisissa paikoissa, ja sitten tajuaa että kyse onkin kaksosista tai muuten merkittävästi toisiaan muistuttavista henkilöistä? No en minäkään, kai sellaista useimmiten tapahtuu lähinnä elokuvissa. Mutta tänä aamuna hämmästyin ihan tosissani, kun löysin kylppärissä olevasta sekatavarakulhosta kaksi samanlaista hiusklipsiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Amazing... tapahtuuko tällaista todella?!? Niskakarvat nousivat pystyyn.
Ihan paras noista kaksosjutuista on kollega, joka luuli, että sama opiskelija tuli kaksi kertaa peräkkäin hänen kurssilleen, ja selitti asian itselleen niin, että kurssi oli varmaan niin hyvä ja kiinnostava... sitten se jossain keskustelussa tuli maininneeksi julkisesti, että on oikeastaan imartelevaa, että joku haluaa tulla kurssille jopa toisen kerran, ko hlön kuullen siis, jolloin hlö hieman ällistynenä mainitsi, että se edellinen oli kaksoissisar, mikä sitten aiheutti runsaasti kummallisia katseta ja nolostusta. niin ja totta kai kaksoissisarilla oli eri etunimi, kollega vaan ei ole suomalainen ja hänestä kaikki etunimet ovat samanlaisia...
Jenni, olen alkanut itsekin miettiä, näinkö sittenkin harhoja. Uudelleen klipsit eivät tietenkään ole samaan näkökenttään ilmaantuneet.
Toisaalta tuo opiskelijakaksosjuttu todistaa, ettei ilmiö esiinnykään pelkästään elokuvissa... Aika hilpeä juttu.
Minä olen sitä mieltä, että ihmiset vainoavat minua ja tarkkailevat liikkeitäni ja ajoittavat omat menemisensä niiden mukaan. Sen luulisi olevan pelottavampaa kuin se, että jollakulla on kaksossisarus.
Lähetä kommentti