Mitä kaikkea muuta kuin Tuomari Nurmio tuleekaan mieleen sanasta "poltinrauta"

Ei siinä mitään, että tulee arpia ja ryppyjä eikä bikinien hankkimista tarvitse enää edes harkita, se on elämää ja minussa on kyllä tyyneyttä ja ylväyttä kestämään se. Mutta että nenäkarvat alkavat kasvaa ulos nenästä, se ei ole reilua!

Tänään on tasan vuosi yksistä hauskoista juhlista, joissa muun hauskanpidon ja tuttujen tapaamisen (joidenkin ensimmäistä kertaa) lisäksi tunsin hetken aikaa kuuluvani tamperelaisten kulttuurihenkilöiden joukkoon, vaikken ole enää tamperelainen enkä vielä kulttuurihenkilö. Huvituin kun huomasin, että juhlat mainittiin Simo Frangénin ja Rosa Meriläisen yhdessä kirjoittamassa kirjassa, joka koostuu viime vuonna kirjoitetuista päiväkirjamerkinnöistä. Huomio lämmitti salakavalasti mieleni kirjaa kohtaan, vaikka vain sekunteja ennen sen tekemistä olin suhtautunut koko hankkeeseen kyynisen nyrpeästi. Nyt olen lueskellut kirjaa sieltä täältä, ja sehän on suorastaan mielenkiintoinen. Kirja, jonka lukijapositiosta kamppailevat feministiäitiydestä kiinnostunut puoleni, Seitsemän päivää -lehteä kiilusilmin kyttäävä puoleni ja Alivaltiosihteerin vänänsaantelusta nauttiva puoleni, ei voi olla... no, ei voi olla.