Olen viime aikoina vaahdonnut sylki eri puolille pärskyen siitä, miten paljon inhoan kesälomasta puhumista. En nyt heti keksi mitään ikävämmällä tavalla aikuisempaa kuin kesäloma-ajankohtien vertailu työpaikalla, paitsi kesälomasäiden spekulointi ja jälkikäteinen kertaaminen. Ja nyt vielä tajusin, ettei kukaan koskaan kerro kesälomastaan mitään mielenkiintoista! Ihan varmasti monillekin ihmisille tapahtuu nimenomaan kesällä jotain hauskaa tai jännittävää tai edes miellyttävää. Mutta ei siitä puhuta työkavereille. Sitä pihdataan. Vain säästä saa puhua ääneen. Sairasta!
Tässä tulevat tähänastiset unohtumattomat kesäloma-anekdoottini.
Näin maantien varressa jossain Kuhmon ja Valtimon välillä kyltin, jossa luki Urpovaara. Aloin pohtia ääneen, pitäisikö pysäyttää auto ja ottaa siitä valokuva. Kun olin ehtinyt tulla siihen tulokseen, että pitäisi, olin ehtinyt ajaa jo ainakin viisi kilometriä, enkä enää viitsinyt. Nyt harmittaa.
Etelä-Pohjanmaalla teimme veljeskunnan kanssa pitkän juoksulenkin syrjäisiä maalaisteitä pitkin. Heti alkumatkasta peräämme lähti vieraan talon pihasta labradorinnoutaja, joka lyöttäytyi mukaan ja ryhtyi käyttäytymään niin kuin olisi ollut meidän koiramme, vieläpä äärimmäisen huonosti kasvattamamme. Se aiheutti useita tieliikenteellisiä vaaratilanteita ja lisäksi sellaisen tunteen ettei kovin yksityisistä asioista viitsinyt sen kuullen jutella. Lopulta se piti palauttaa autolla kotipihaansa, kun se ei suostunut meidän pysähdyttyämme jatkamaan matkaansa.
Oulussa Saarelan (ei Tanjan) veistospuistossa keskellä yötä oli ihan hiljaista ja aavemaisen valoisaa ja silti yöusvaista, kun pusikosta alkoi yhtäkkiä kuulua kaameaa ryskettä ja puistoon ITE-taiteilijoiden pökkelöpatsaiden ja muiden installaatioiden keskelle saapui ilmielävä hirvi.
Auton matkamittariin tuli ja meni lukema 188888 enkä minä huomannut sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti