Kaunis kasvinkumppanini, viljon veljyeni muistutti eilen nolosta episodista: vastikään U2-uskoon hurahtaneena teininä olin kieltäytynyt nauhoittamasta hänelle Sunday Bloody Sunday -kappaletta, koska mielestäni hän piti sitä epäkunnioittavasti vain hyvänä biisinä eikä ymmärtänyt sen syvällisiä poliittisia ulottuvuuksia. Edes hänen yhdeksän vuoden ikänsä ei lieventänyt asianhaaroja.
Pelkäsin pitkään olevani maailman ainoa urpo, jolla on tällaisia taipumuksia. Harmi (ja muutenkin kyllä harmi) etten silloin tuntenut Kollaa kestää -yhtyettä, joka tiivistää niin kauniisti kappaleessaan Advert's Blues: "Kyllä Adverts näyttää muille kuinka soitetaan/ja vain minä tiedän kuinka heitä kuunnellaan."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onk sulla Hilselp vai onko tuo Adverts blues myös Kollaa-kokoelmalla?
Hilselpiin liittyy niin vaffoja muistikuvia, että se pitäisi kai hommata jostain. Se: Punk on typerää, Tinneri: Mustavalkoinen maailma, Eput: Cock in My Pocket ja mitähän kaikkea… hiekkaa on virrannut tiimalasissa edelliskuulemasta.
Vaikka sama pätee mahtavaan Kollaa Kostaa EP:hen.
On se kokoelmalla. Snadisti myöhään (ja silti niin kauan sitten, oi tuska!) syntyneenä omistan aika paljon jälkikäteen tehtyjä kokoomalevyjä. Ostin juuri myös Isältä pojalle -nimisen suomipunk-kokoelman. Tammikuussa vallinnut lähes vastustamaton halu ryhtyä kokopäivätoimiseksi kiljupunkkariksi on kevään tullen hieman heikentynyt, mutta punk lurex silti ok.
Lähetä kommentti