torstai 4. syyskuuta 2008
Löytäjä saa itää
Töihin saapui kirjekuori, joka oli suljettu kolmella kullanvärisellä haaranastalla. Haaranastojen avaaminen ja kuoresta irrottaminen teki minut iloiseksi. Hypittelin haaranastoja kämmenelläni. Laskin ne pöydälle ja avasin vetolaatikon, jossa jo useampi työpisteen haltija on säilyttänyt klemmareita, kumilenkkejä ja sen sellaista. Mietin hetken ja suljin laatikon. Avasin toisen, sen jossa säilytän henkilökohtaisia esineitä - käyntikortteja, kampaa, terveyssiteitä ja työosoitteeseen lähetettyjä rakkauskirjeitä. Keräsin haaranastat pöydältä ja pudotin ne laatikon pohjalle. Ne helähtivät kauniisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Mistä sä sait selville niiden nimen? Mulle käy silleen sekä omalla että vieraalla kielellä, että meen kauppaan vilkkaasti kuvaillen ja elehtien mitä haluan ostaa, koska en tiedä asian/esineen nimeä. Tuon olisin varmaan kuvaillut "ne semmoset niitit joita laitetaan niihin niveliin kun tehdään sätkynukkeja". Ois jääny saamatta. Niinkuin teipit Ranskassa: kirkas teipppi on "scotch" ja maalarinteippi on "tesa". Pakkausteippiä en ole vielä tohtinut ostaa. Onneksi ne käyttää edes noita ylikansallisten tuotemerkkien nimiä, jos niil ois jotku omat kotimaiset versiot, niin ilman oisin jääny.
haaranastat on ihkuja, tulee just lapsuuden pahvikellojen viisarien kiinnittämiset ja sätkyukot mieleen. Ilon.
Mää opin toimistotarvikkeiden nimet, kun olin Saksassa paperitarvikekaupassa töissä: Bürostapler ja Heftklammer vaan teillekin! Saksaksi nimenomaan kirkas teippi on Tesafilm. Mutta mikä ihme on haaranasta, ehkäpä Heftzwecke?
jossain niitä kutsuttiin myös nimellä haaraniitti, mutta nastahan se ilman muuta on noin niin kuin ulkonäön perusteella. itse oon tainnut oppia termin 80-luvun Koululainen-lehden askarteluohjeista, jotka aina turhauttivat kun en tiennyt mistä sellaisia saisin. nyt tiedän! pöytälaatikosta!
pahoittelen muuten tässä välissä kaikkia niitä vastauskommentteja, jotka tuolla alempana ovat jääneet jättämättä...
Lähetä kommentti