perjantai 13. kesäkuuta 2008

Elämän apukoulun kevätjuhla

Kanan syöminen on kuulemma junttimaista. Lomamatkalla vegetaarin kanssa iski joka kerta annoskateus, kun omat veltonharmaat kanasuikaleeni tuotiin pöytään. Lisäksi lihakanojen kasvatus ei tunnetusti ole aivan pelkkää rakastavaa ja luonnonmukaista huolenpitoa. Eilen aamulla päätin vihdoin lakata syömästä kanaa. Julistin päätökseni työkavereille kahvipöydässä saman tien, kun se oli tullut päähäni.

Seuraavan kerran se palasi mieleeni nelisen tuntia myöhemmin työpaikkaruokalassa kaapiessani ahneesti kanakeiton jämiä lautaseltani.

Tänään söin Pirkka-krakovanmakkaraa. Tungin sen sultsinan sisään.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hauskasta blogista, jonka luin läpi samalta istumalta!

Useamminkin saisit päivitellä (nääs nääs).

t. Virpo

Jenni kirjoitti...

Miksi krakovanmakkaran tunkeminen sultsinaan kuulostaa äärettömän rivolta?

Anonyymi kirjoitti...

Mä en kommentoi mitään muuta kuin että lukihäröni tulkitsi viimeisen lauseen olevan "Tungin sen suitsineen sisääni." Uahahahrgh.