torstai 20. maaliskuuta 2008

Sen piti olla idyllinen vapaailtapäivä, rikkeenä korkeintaan pikantti jauhotahra toisessa tuntikausia puuteroidussa poskessa

Mies Jolla On Kolme Munuaista täytti tasavuosia. Tai suurin osa hänestä täytti, siirtomunuaisen ikähän ei ole tiedossa. Yritin miettiä, mitä Henry Laasasen markkina-arvoteorian mukainen nainen tässä tilanteessa tekisi ja päätin leipoa kakun. Sanomistahan siitä tuli. Ei kakusta, se on vielä uunissa, mutta.

Keittiömme varustukseen kuuluu paljon halpoja ja yhdentekeviä bulkkiastioita, jotka olisivat koska tahansa pikaisesti korvattavissa toisilla vastaavilla. Meillä on myös jonkin verran kalliita design-astioita, joita täytyy rahasyistä keräillä vähitellen, mutta joita kaupoissa on kasoittain. Ja sitten on kirpputoreilta ostettuja yksittäisiä astioita, joihin on löytöhetkellä muodostunut erityinen side, joiden näkeminen ja käyttäminen piristää päivää ja joita voi sanoa suorastaan rakkaiksi. Niihin kuuluu painava punainen 70-luvun bakeliittikulho, joka on yksi niistä harvoista syistä miksi ylipäätään viitsin yrittää kokata. Sen muotoilu on sekä kaunis että käytännöllinen, ja kuluminen on vain lisännyt sen karismaa.

Tänään pudotin kulhon lattialle. Siitä irtosi iso Rolling Stones -yhtyeen kielilogon muotoinen palanen ja loppuosa halkesi. Herkullisten ainesten kippaaminen jäljelle jääneeseen halpahallin rumaan kevytmuovikulhoon latisti tunnelmani täysin. Kaipaan punaista kulhoa. En leivo enää ikinä, perkele.

Miksi aina! Siksi kai, että halpahallin kevytmuovia tuskin saa rikki kirveelläkään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mietitimme juuri samaa - miksi perintöposliinit särkyvät, ja tusinatavara kulkee mukana muutosta muuttoon eikä siitä pääse eroon vaikka oikein yrittäisikin.

Päättelimme, että ehkä oma käytös muuttuu arvokkaampia astioita käsitellessä, ja särkyminen on itseaiheutettua.

Ehkä niin, mutta ärsyttäväähän se on ü

Juri kirjoitti...

Oletan, että kyse oli Fiskamin-astista. Usean sellaisen omistajana voin vain pahoitella. Meilläkin on noita mennyt rikki (yksi limetinvihreä muun muassa!). Sen takia nuo Fiskaminit ovatkin harvinaisia (ja kalliita!), että ne särkyvät helposti. Sarviksen muoviahan ei oikein saa rikki millään. Muoveissa on eroja, kuten viineissä.