keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Lääääh

Olin kyllä ajatellut jättää julkisesti kommentoimatta koko tämänkertaisen seksuaaliahdistelukohun; en ensinnäkään halua tulla kenenkään ajattelemaksi samassa ajatuksessa Kalervo Kummolan kanssa ja toiseksikin olen melko varma että näkemykseni ovat tylsät ja ennalta-arvattavat. Ja aurinkokin paistoi tänään pitkästä aikaa.

Mutta hei. Ihan totta. Hesarissa oli tänään kysymyksiä ja vastauksia, joiden ideana oli selventää seksuaalisen häirinnän käsitettä selkokielellä. Yksi kysymys kuului jotenkin niin, että milloin työkaveria uskaltaa halata. Tämä on aika yleinen kysymystyyppi tämän asian tienoilla, subtekstinä lienee tuhansista pakinoista tuttu, ruikuttavaan sävyyn lausuttu "seuraavaksi silmiin katsomisestakin varmaan tulee poliisiasia".

Siis mutta hei. Siis ihan totta. Jos ei tilannetaju riitä kertomaan, milloin työkaveria ihan oikeasti "uskaltaa" "halata" tulematta ahdistelleeksi seksuaalisesti, niin silloin kannattaa ehkä pidättäytyä vähäksi aikaa muiden kuin oman unilelun halaamisesta ja katsella pikkuisen ympärilleen.

Se aurinko tosiaan paistoi nätisti... Ja samassa Hesarissa oli niiiin kivoja rahastosäästämisvinkkejä, joiden yhteydessä syyllistettiin kahvilla, etenkin erikoiskahvilla, käymisestä. Ja kuulin tänään ensimmäistä kertaa teorian, jonka mukaan ihmisen sydämenlyöntien määrä on ennalta määrätty (siis jotenkin biologisesti, ei teologisesti) niin että liikunta, seksi ym. sydäntä sykähdyttävä itse asiassa lyhentää ikää.

1 kommentti:

Jenni kirjoitti...

Enkä muutenkaan ymmärrä mitään "kuulijalla on vastuu" tyyppistä sontaa. Halailupointti on hyvä: jos ei ole varma, niin kannattaa esim. kätellä.

Jesses.

Normaalit käytöstavat jne.