Joskus pääsee paikkoihin, joihin ei yleensä pääse. Kuten Saunaseuran saunalle, jossa tuntemattomat huomauttavat pukuhuoneessa ystävällisesti, jos selkään on jäänyt savusaunasta nokea. Hiljaisesta pimeästä hyväilevänlauhkeasta savusaunasta, jossa kasvot ja ruumiinmuodot katoavat ja puheäänikin vaimenee. Ja entä sitten takkahuone täynnä pyyhkeisiin kietoutuneita naisia korituoleissa! Mereen en sentään mennyt.
Joskus kulkee reittejä, joita ei yleensä kulje. Kuten pyörätietä Lauttasaaresta Munkkiniemeen Kaskisaaren, Lehtisaaren ja Kuusisaaren läpi. Kun ajaa pimeässä juhlavalaistun kaarisillan* yli ja näkee tyynen veden takana Länsiväylän helminauhan ja kaupungin valousvan (ja Martha Wainwright hukuttaa liikenteen melun) niin... No, ainakin sitä niin että tavoitin hetkeksi vahingossa sen mitä niin usein turhaan tahallani tavoittelen, sen ettei pitäisi mitään ihan itsestään selvänä ja katsoisi kaikkea tuttuakin aina vähän vierain silmin. Sekunnin palasen verran nimittäin kuvittelin, että taivaanrannassa näkyvä savu oli menossa piippuun eikä tulossa sieltä.
*Hienojen ihmisten asuinalueella kevyen liikenteen sillatkin ovat näköjään hienot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Pyörällä hulluilua! Mahtavaa! Huomaa loistava konttinäköala Lauttasaaren sillalta Hernesaareen. Lisää vielä pysähdys vissylle Café Adjutantissa Tamminiemessä ja ajelu Munkkiniemestä Hietaniemen rantaa pitkin Ruoholahteen. Siinä loistava vajaan tunnin sunnuntaisetti.
Lähetä kommentti