En yleensä ikinä suostu olemaan mitään mieltä mistään tietämättä ensin mitä siitä kuuluu olla mieltä. Tänään kysyin eräästä kirjoittamastani tekstistä mielipidettä parilta työkaverilta kertomatta, mistä on kyse. Sain murskaavat arviot, mikä yleensä masentaa mieleni vähintään loppupäiväksi. Mutta koska työkaverit nolostuivat niin silminnähden kuultuaan, että olin kirjoittanut ko. saastan itse, en loppujen lopuksi pahastunut ollenkaan, huvituin vain. Olin sitä paitsi epäillyt itsekin, että teksti oli paskaa. Hauskaksi tarkoitettua, nääs, se on aina riski.
Olen viime aikoina tehnyt monia asioita, joita en aikaisemmin olisi ikinä pystynyt ajattelemaan samassa lauseessa (minä oikeasti ajattelen lauseissa) itseni kanssa. Olen mm. pitänyt mykkäkoulua ja säilyttänyt muutamia salaisuuksia. Ja nyt siis tein asian, jonka voi melkein (no ei voi, mutta urpoasteikolla melkein voi) laskea käytännön pilaksi. Huhhuh. Kohta varmaan otan lemmikkieläimen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
kissa odottelee edelleen sitä ottamista ;)
Voi ei, taas tuli mieleen se kauhee hetki kun kaveri teki mulle saman - pyysi kommnettia tekstistä. Ja mä sit sanoin tietty että se on aika banaalia ja lapsellistakin, semmosta vähän vouhottamista.
Voi xttu piti taas muistaa :-(((
Eiku :-D
Lähetä kommentti