Aina kun kuulen tai joskus jopa luen sanan "toimittajamme" tai "kirjeenvaihtajamme", pääni haluaa poikkeuksetta jatkaa lausetta sanoilla "Eino-Mies Porkkakoski". Joskus väsyneenä riittää mikä tahansa löyhästi ihmiseen viittaava -mme-päätteinen sana. Eikä siinä vielä mitään. Mutta pääni haluaa välttämättä myös lisätä määritteen "ja muita Aku Ankan parhaita" tietynlaisten sanayhdistelmien perään, enkä ymmärrä yhtään, millä perusteella nämä valikoituvat.
Ja sitten virkkausraportti. Urpo on virkannut monta kuukautta vaivalloista villatakkia, joka ohjeen kuvassa näyttää hemmetin tyylikkäältä (mallin hienolla hiuskampauksella (Osmolle terkkuja, kenties Jurillekin) ja vintage-asusteilla (lisää terkkuja Turkuun) ei varmastikaan ole asian kanssa mitään tekemistä), vain havaitakseen, että ohjeessa on käännösvirhe, jonka vuoksi varsin hyvin edennyt villatakkiprojekti on nyt mennyt ns. vituralleen. (Kokeilin myös ilmaisua "reisille", se ei toiminut. Tuossa on ainakin alkusointu kunnossa.) Kuka ottaa vastuun, häh?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minä puolestani olen huomannut lisääväni sillon tällöin minkä tahansa me -sanan jälkeen hiljaisen "kolme ja Ritvan suojatit". Kaikkein ärsyttävintä on kuitenkin se, kun joku aloittaa lauseen sanalla "vie", ja jatkan sitä mielessäni sanoilla "..vuorille tuo viesti, huuda se kaikkeen maailmaan", mikä sen jälkeen sitten soikin päässä loppupäivän.
Vau! Hih! Mä tarvitsen sanat "me kolme" ennen kuin lisään "ja Ritvan suojatit".
Vie vuorille on kyllä paha, varsinkin jos osaa vain pätkän sieltä ja toisen täältä ja se soi silti.
Minulla on tapana sanoa "ja muita novelleja" (joskus harvemmin "pakinoita"). Word up: "Ukewuvuk ja muita novelleja" voisi olla uutta baskikirjallisuutta.
En ota vastuuta villatakkiasiassa.
Lähetä kommentti