keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Kampradin maksiimi [blogihistoriani ensimmäinen ennen itse merkintää kirjoitettu otsikko, muuten!]

Ihmisen nuutuneisuus, uupuneisuus, rasvaishiuksisuus, sanottavan vähyys ja epäsosiaalisten luonteenpiirteiden pinnallaolevuus ovat suoraan verrannolliset Ikeassa vastaan tulevien vanhojen tuttujen määrään. Todennäköisyys, että vastaan tulevat vanhat tutut ovat sellaisia joita ei ole nähnyt vuosikausiin ja joiden kanssa ilman muuta pitäisi vaihtaa pari sirpakkaa virkettä ja lisäksi puhelinnumeroita, on 78,8 %.

Yhdessä vaiheessa menin oikeasti kyykkyyn mattopinon taakse.

3 kommenttia:

Juri kirjoitti...

Olisiko helpompaa olla menemättä Ikeaan? Minut tunnetaan väsymättömänä shoppailijana, mutta Ikea on minulle iso "no-no".

Anonyymi kirjoitti...

enhän minä, mutta kun äiti tarvitsi kuskin. öhöm. en edes ostanut kuin yhden varasängyn, 16 kynttilää ja neljä kulhoa. Svvem!

Juri kirjoitti...

Äidit saavat opetella käyttämään bussia ja taksia ja kävellä niin kuin muutkin! Eycxaki!