Liian pienissä ruutuhousuissa

Työhuoneeni oven ulkopuolelle on leiriytynyt kuvausryhmä. Kun sanon leiriytynyt, en tarkoita sillai leikillisesti liioitellen että parkkeerannut sinne kameralaukun ja lampun, vaan niillä on siellä kalustoa kattoon asti, ihmisiä (shortsiasuisia) joka neliömetrille ja catering. Omat karjalanpiirakat, saatana! Enkä minä pääse kopiokoneelle, sillä kuvaukset (herra tietää mitkä, miksi ja kuinka kauan vielä) ovat käynnissä oveni ja kopiokoneen välisessä, kieltämättä ihan pittoreskissa mutta parhaiten kuitenkin läpikulkuun soveltuvassa tilassa. Mutta ei siinä vielä kaikki. Joka kerta kun avaan oven astuakseni käytävään (ja minä sentään olen toimihenkilö, jolta vastuullinen viranhoito nyt vain kerta kaikkiaan edellyttää joskus käytävään astumista), shortsiasuiset tuijottavat. Kääntävät katseensa ja tuijottavat.