Juuri kun luulin tulleeni lopulliseksi liian vanhaksi ja ikäväksi viettääkseni Kramppeja ja nyrjähdyksiä -elämää, tulinkin eläneeksi todellisen Kramppeja ja nyrjähdyksiä -vuorokauden. Ensin tapahtuivat spontaanit jatkot hienojen ja rakkaiden ihmisten kesken, ja seuraavana iltapäivänä syötiin samalla porukalla vielä aamiaista ja katseltiin brittikomediaa patjoilla lojuen. Sitten käytiin äijän kanssa pakkasessa darrakävelyllä paksusti puettuina ja eväinä kuivalihaa ja keltaista jaffaa, ja illalla katseltiin vielä lisää DVD-komedioita hyvässä seurassa. Täysin puhdasoppiseen Kramppeja ja nyrjähdyksiä -elämään kuuluvaa nokkelaa keskustelua, jossa kuitenkin on mukana kaiken katoavaisuuden ja elämän epäreiluuden tiedostamisesta syntyvä vakava pohjavirtaus, mahtui mukaan melko vähän, mutta monia muita K&N-filosofian osasia, kuten musiikista meuhkaamista, hyvien juomien ja ruokien arvostavaa kohtelua ja laiskottelun olemuksen ymmärtämistä tapahtui paljon.
Viiteen päivään ei ole ahdistanut paljon yhtään. Siis melkein koko vuonna!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Pirä toi!
Ma koitan!
Lähetä kommentti