Jos työkseen esiintyvällä ihmisellä on sellainen katse, että joka ainoa yleisön jäsen voi halutessaan kuvitella katseen kohdistuvan nimenomaan itseen, niin paljon on jo pelastettu. Justin Sullivanilla, New Model Armyn nokkamiehellä, on sellainen katse. Kunpa joskus pääsisi sinne, mistä Sullivan hankkii läsnäolonsa pysähdyttävän intensiteetin. Tai ehkä olen siellä jo, mutta minulle ei tarjoilla.
Enpä olisi uskonut, että vielä joskus kuulisin Justin Sullivanin puhuvan Jokelasta, mutta ei kai hän toisaalta kummallisinkaan tällä viikolla Jokelasta puhunut henkilö ole. Kuin varmemmaksi vakuudeksi hän vielä lauloi näin:
We've seen the restless children at the head of the columns
Come to purify the future with the arrogance of youth
Nothing is as cruel as the righteousness of innocents
With automatic weapons and a gospel of the truth
Jep, minulla oli hieno ja tunnetiheä, joskin myös kuurouttava, ilta Nosturissa. En nyt millään saa kuvailtua sitä tarpeeksi hienoilla sanoilla. Mistä sekin idea on tullut, että kaikkea pitäisi aina voida kuvata sanoilla!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti