En ilmeisesti elä elämäni ruuhkavuosia, koska minulla ei ole lapsia eikä vanhemmillenikaan tarvitse vaihtaa vaippoja. Joskus pelottaa, millaisia niistä ruuhkavuosista oikein tulee. Etenkin silloin, kun kulkee töiden jälkeen kadulla painava ruokakaupan muovikassi toisessa ja vielä painavampi kirjaston kirjakassi toisessa kädessä, tuntee olkapäällä tasapainoteltavassa käsilaukussa olevan kännykän soivan ja taiteiltuaan sen esiin ja kuulokkeen pois korvalta mitään edellä mainituista pudottamatta saa kuulla työtehtävästä, joka vaatii paitsi välittömiä myös ulkomaailmaan suuntautuvia ja erityisen työroolin näkyvää omaksumista vaativia toimenpiteitä nyt heti, siis jo ennen kuin pääsee kotiin tekemään sivutöitä.
Ruuh ruuh, sanoo pää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
nää ruuhkavuodet on kyllä ihan persiestä.
kun nyt on sekä se kauppakassi, käsilaukku, kirjastokassi, kännykänsointi että lapsen tarhakassi ja jokaista kiveä ihailemaan pysähtyvä ja alati höpöttävä kakara. ja perässä talsiva, puhelimeen iloisesti rallattava äijä. kyllä se kuulkaa on ruuhkaa.
ja niin, nyt pitäisi vielä se talo rakentaa ja uraa kehitää.
ILI TII TITI INII KISKIIN! KIILLIN tilliisit "Mi tilin Ikki-Piiisti" -tiippisit itsikit! Kisti pirisin pitkii miniittii, innin kiin tijisin, misti liilisti ili kisimis! In ilisi viinit nikkia kiki iini, jis in ilisi tijinnit siti. Miki tiski si ilisi illit!
Ihhihii.
Lähetä kommentti